Pölyhuisku. 

Talven tuiskussa möllöttää.

Mä yritän pyyhkiä lumihattaraa.

Pakkasen purema viedä mut tanssiin saa.

Hieman kömpelöä.

 Tahdon voimalla on suurempi voima, eteenpäin se vie kirjailtua ompelua pitkin.

 Piirtää suuren uurteen kasvoihisi; juopunut elämästä, tuo se kauniin muodon, aina utelias.

 <script async src="https://pagead2.googlesyndication.com/pagead/js/adsbygoogle.js?client=ca-pub-7641788256106680"

     crossorigin="anonymous"></script>

 Yhdessä hetkessä unohdin kaiken; on vastaus yhä uudelleen. Kauanko olinkaan samaa tuttua laulua kuullut. Odotus ei ollut sen arvoista. Vai valehtelevatko he tietämättä keitä tarkoitan, kuvittelenko tämän maailman vain sen itsensä odotuksen vuoksi. En uskalla, en uskalla tänäänkään, kun taas mitätön hetki tuo mieleeni kilpailun. Rakkaus ja kilpailu käsikädessä. Sielun silmin en osaa piirtää ajatusta taivaan kannelleni sen lausekkeen itsessään, olemassaolon ja itse asian kyseenalaisuudessa toteutuessaan, mahdoton; täysin utopiaa. Valheellista tunnustusta amorilta.

Yhdessä hetkessä unhoitin selitysten arvon, kokiessani kaiken vain siinä itsessään harhan mielikuvissa olevan yhtä kuin tyhjyys. Onko se vain valhetta kaikki tämä mitä tunne sisälläni, yritin harhauttaa omaa ajatustani luontevammaksi, esiintyä onnellisempana kuin olenkaan, tai niin kuin muut minusta haluavat. Huuto kuului, jostain kaukaa; niin kaunis laulu, niin kaunis laulu sinä oletkin. Odotusko ei ole sen arvonsa veroinen, pysähdyn lauseeseen tarttuessani vain hetkeen, oman itseni kokemana ei niinkään ikimuistoinen. Valhetta minulle oli tilaisuuden sattuessa kohdalleen, koska joutuisin sen tekemään selittäessäni lupaukseni annetulle. Kilpailu oli mielestäni sittenkin täynnä rakkaudetonta kermakakku unelmaa jo ennestään. Odottaa sanon tuttuni koiralle omistaessani kerta toisensa enemmän. Hamuan lisää, lisää katseita, jotka vain kuvottavat illan tullen. Hamuan lisää katseita ja kerään ikään kuin papukaija merkkejä. Patsastellessani keskellä kauneinta toria vilkkaiden pulujen kerjätessä suosittua leipäpalaa. Uutta virttä veisataan uumani rajamailla. Tahdomme vain pois, onkin itsessään kilpailun päämäärä.

Kiinni jäämiseni kostautui.

Change to order 500 pieces puzzle or postmark

Nyt he ovat oikeassa pakko saada julkista

 Se jaettiin taas Yöllä. En voi mitään koska nukun. Heräsin aamulla 07.00 samaan tunteeseen mun henkinen puoli on taas muilla tahtomattani. Se tietty asento ja kai he ovat valmistelleet, tietävät laskien koska herään tai herättävät. Mun on pakko nukkua ja pelkään aina, minuun ihastuneet eivät enää yön jälkeen tunne samoin. Heidät ylipuhutaan tuntemaan toisin. Syitä miksi en kelpaa ja he alkavat vihaamaan minua. Heitä on niin monta etten voi mitään päivälläkään.

Alkoivat suunnitella taas patsasta. Pakko saada puu?

Lopetan kirjoittamisen 7.46.