En usko, että haluat, nähdä

en usko, sanojasi, ja tiesit mitä kirjoitan

hallinta

narsismi

olit oikeassa. Enkä tiedä edes kenestä puhun ja mulla ei ole, kuin tämä. Vaikka kaikki hiljaa olleet ovatkin romanttisesti naimisissa ja minä julkisena sylkykuppina.

En voi tätä tuskaa sisälläni pitää ja haluan sen julkaista, olet jälleen oikeassa ja olemassa pikkupuudelisi takan päällä istuu

 katsoo vierestä, kun elät onnellista elämää ja koet siitä mielihyvää, että minuun sattui. Enkä tiedä edes kenelle kirjoitan.

Raha, vain raha merkitsi jälleen kerran. Ohjeistanko itseäni, kysytkö vain? Vai etkö kestä peiliäsi.

Mä kävelen eteenpäin, kun en muuta voinut.

 Ja ei et sinä halua minua nähdä enää, elä elämää se on kaikki sinussa nyt, kun jotain en ymmärrä.

Kun tiesit mitä kirjoitan, kaikki lahjoita pakkaa tavarat ja kanna ne ulos. Kaunis muisto jäljellä.

Puhaltaa voin tätä painetta sydämestä, sattuu taas.

Valheet, vain valheita. 

Hoen itselleni taas ja koetan painaa villaisella.