Kuun valo rakastaa pilvien reunoja, näet sen aamun kasteen, pisaroineen kuivuu lehtiin. Olet maa ja minä olen kuu, syksyn tullen pimeydessä kahisevat lehdet, kun niiden läpi kairaa. Hys aivan hiljaa salaisuudet sydämen vain illan tullen armain, jos jälleen ilta saapuu uudelleen, nähdä kanssasi aamu niin hiljainen. Niin hiljainen. Näetkö lumisateen saapuvan laaksoon? Sen reunamilla lämmin jälleen yrittää herättää kasvit unestaan. -  En lainkaan, ei lainkaan epäillyt hetkeäkään. Ojalá pudiera. Tarjoan sinulle sadehelmiä, sitä se tarkoitti, selvitin mitä tarkoittaa sillä kielellä jota en lainkaan osaa, jonka tuuli vain kuiskaa. Osaatko sen kirjaimin? Puhummeko samaa yhteistä kieltä, rakkauden vain osaan tiedäthän, ymmärräthän; sydämen.

The light of the moon loves the edges of the clouds, you see it in the morning dew, with its drops drying on the leaves. You are in March and I'm moon, autumn leaves rustling in the darkness arises when through the auger. Hys quite quietly the secrets of the heart only in the evening, becoming a sweetheart, if again the evening comes again, to see with you the morning so quiet. So quiet. Do you see snow coming into the valley? At its edges, the warm again tries to wake the plants from their sleep. - I didn't suspect at all, not for a moment. Ojalá pudiera. I offer you rain beads, that’s what it meant, I figured out what it means in a language I don’t know at all, whose wind just whispers. Do you know it in letters? Whether we speak the same common language, only part of love you know, you understand; cardiac